KUKA MARIA?

Olen Maria, peruskoulun opo ja pienen lapsen äiti Itä-Helsingistä. Omassa työssäni olen nähnyt, mihin kaikkeen lapset ja nuoret pystyvät kun heille vain tarjotaan mahdollisuus omannäköisensä elämän rakentamiseen. Sen eteen haluan tehdä kaikkeni myös kansanedustajana.

Olen viettänyt lapsuuteni ja nuoruuteni Kajaanissa ja opiskellut Itä-Suomen yliopistossa Joensuussa. Muutettuani Helsinkiin olen saanut työskennellä kaikilla koulutusasteilla aina varhaiskasvatuksesta toiselle asteelle. Myös kehitysyhteistyö on tullut itselleni konkreettisesti tutuksi kenttätöissä Kambodzassa. Tällä hetkellä toimin oppilaanohjauksen lehtorina peruskoulussa. 

Ohjaustyössä risteävät yksilöiden elämänpolut ja laajat yhteiskunnalliset kysymykset eriarvoisuuteen ja hyvään elämään liittyen. On paljon mihin yksilö voi vaikuttaa, mutta samoin on lukemattomia asioita, jotka eivät ole vain itsestä kiinni. Siksi hyvinvointivaltion palveluiden on oltava kunnossa. 

Minulle Suomi on maa, jonne mahtuu monenlaista kulkijaa. Haluan, että näin on jatkossakin. Nykyisessä ilmapiirissä korostuvat liikaa yksilöiden pärjääminen, vastakkainasettelu ja empatian puute silloin kun se on ainoa mitä tarvittaisiin. Toivon, että ihmiset löytäisivät toisensa ennemmin kuin kääntyisivät toisiaan vastaan myös silloin, kun ajat ovat tiukat. 

Vasta Itä-Helsingissä asuessani olen ymmärtänyt, kuinka valtava merkitys vehreällä lähiluonnolla on. Meret ja metsät ovat sen sijaan olleet minulle aina paikkoja, joissa voi muistaa mikä elämässä on aidosti tärkeää. Tätä kaikkea kuitenkin uhkaa niin luontokato kuin ilmastokriisikin. Tarvitsemme sekä pieniä että isoja tekoja aina jätteen hyötykäytön tehostamisesta kokonaisvaltaisempaan talousjärjestelmän tarkasteluun planetaarisia rajoja vastaaviksi. 

Lapsuudenkodissani luettiin päivän lehdet ja kannustettiin aina opiskelemaan, mutta politiikasta ei juurikaan puhuttu. Sen sijaan muutamasta perusasiasta pidettiin kasvatuksessa kiinni: kaveria ei jätetä, yrittää pitää aina ja silloin kun pitää valita puoli, ollaan aina heikomman puolella. Ajattelen, että nämä opit toimivat edelleen hyvänä ohjenuorana niin elämässä kuin politiikassakin. 

Sain poliittisen herätykseni Sipilän hallituksen koulutusleikkausten keskellä. Tuolloin näytti siltä, ettei Suomen asemasta koulutuksen mallimaana ole kohta enää mitään jäljellä. Työskennellessäni vuonna 2018 Kambodzassa opettajia ja virkahenkilöitä kouluttaen ymmärsin, ettei demokratiaa voi ottaa selviönä. Kokemus lujitti haluani tehdä töitä hyvinvointivaltion, demokratian vaalimisen ja ilmastokriisin hillitsemisen puolesta. 

Nyt Orpon hallituksen leikatessa hyvinvointivaltion peruspalveluita, on tullut jälleen aika valita puoli. En halua katsoa vain sivusta, kun heikkoimmassa asemassa olevien ihmisten elämän edellytyksiä heikennetään.

Näytetään yhdessä että tämä ei käy. Tule mukaan tekemään ja vaikuttamaan!